Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne.
Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien. Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa.
Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia.
Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan.
Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se pystyy keskittymään minkä sen nyt tarvitseekaan ja oppii mahdottoman nopeasti mitä siltä nyt vielä pyytääkään.
Yritän nyt pitää pienimuotoista treenipäiväkirjaa, Vinkin emolla Voltilla oli sellainen myös ensimmäisen elinvuoden +.
MITÄ NYT ONKAAN TEHTY
Ihan pikkupennusta saakka leikitetty: kahden lelun leikkiä, kuolleelle lelulle menemistä, hetken rauhoittuminen ennen lelua, leluista luopumista, lelun irroittaminen ja nopeasti myös takaisin kiinni, lelun vaihtaminen namiin ja toisinpäin.
Vinkki leikkii intensiivisesti, taistelee ja repii. Leikkiminen motivoi sitä hyvin ja se palkkautuu lelulla erinomaisesti. Hiukan siinä on nähtävissä ns. koomautumista. Ajoittain palkan odotus on sen verran suuri, että jumiuttaa itsensä siihen kiinni. Tätä on heti ainakin yritetty kitkeä pois.
Vinkki pystyy luopumaan lelusta hyvin, mm. se kestää sen olon maassa ja luvalla sinne. Leluja voi olla myös useampi tarjolla eikä ryntää niille ilman lupaa.
Pikkupennusta saakka on yritetty tehdä ihmisen kanssa puuhailusta se juttu. Meillä on useampi koira ja aina on vaarana, että etenkin emon kanssa jäävästä pennusta tulee koiran koira. Eli leikittämisen ja pienten, lyhyiden oppia oppimaan-sessioiden kanssa Vinkki on oppinut, että tekeminen ihmisen kanssa on mukavaa ja palkitsevaa. Ainakin palkitsevaa, pentu on niin ahne, että taitaa voittaa emonsakin tässä lajissa.
En mitenkään paljoa kuljettanut Vinkkiä erilaisissa paikoissa pikkupentuna, se tuli mukaan jos johonkin mentiin. Alkuaika meni maalla korvessa, mutta nopeasti tottui autoihin, muuhun liikenteeseen yms. Uskon, että kun kulkee mukana normaalissa elämässä, niin oppii kyllä kaikkeen. Niin sen emokin teki ilman isompaa numeroa asiasta.
Olemme harjoitelleen myös rauhoittumista ja olemista hiukan. Lähinnä tallilla jokusen kerran ja hallilla. Katsoa saa muttei kiljua (mitä ei teekkään koskaan vielä ainakaan) eikä riuhtoa.
Pikkupentuna opetteli kiertämään sankoa ja juoksemaan alustalle. Seuraamaan kättä, olemaan jahtaamatta ja tosiaan menemään lelulle. Oppi vahingossa tuomaan sen takaisinkin, kiitos kahden lelun leikin. Muutama pikkupentujälkikin tehtiin.
Nyt on tehty agilityssa tarjoamalla hyppyä, siivekkeen kiertoa ja putkea toki. Juoksukontaktin alkeita, tosin myös 2o2o alkeet pohjalle myös. Pieniä radanpätkiä jos niin voi sanoa eli muutamalla esteellä hiukan ohjauksiin tulemista ja etenemistä & kääntymistä.
Osaa odottaa paikallaan, mennä maahan ja istua. Namin kanssa jumpattu kaukoja hiukan, mutta painote sanalla hiukan. Noutokapulan, niin puisen kuin metallisen, hakee ja pudottaa palkalle. Tulee luokse, treenaa sivulle tulemista sekä edestä että takakautta.
Tunnarin alkeita vähän kokeiltu.
Tehdään myös ei mihinkään lajiin tähtääviä juttuja, kunhan jumppaillaan ja leikitään.
Juoksee metsässä ja ulkona emon & sheltin kanssa.
Alla muutama video mitä onkaan tullut tehtyä, hiukan jotain.
Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien. Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa.
Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia.
Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan.
Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se pystyy keskittymään minkä sen nyt tarvitseekaan ja oppii mahdottoman nopeasti mitä siltä nyt vielä pyytääkään.
Yritän nyt pitää pienimuotoista treenipäiväkirjaa, Vinkin emolla Voltilla oli sellainen myös ensimmäisen elinvuoden +.
MITÄ NYT ONKAAN TEHTY
Ihan pikkupennusta saakka leikitetty: kahden lelun leikkiä, kuolleelle lelulle menemistä, hetken rauhoittuminen ennen lelua, leluista luopumista, lelun irroittaminen ja nopeasti myös takaisin kiinni, lelun vaihtaminen namiin ja toisinpäin.
Vinkki leikkii intensiivisesti, taistelee ja repii. Leikkiminen motivoi sitä hyvin ja se palkkautuu lelulla erinomaisesti. Hiukan siinä on nähtävissä ns. koomautumista. Ajoittain palkan odotus on sen verran suuri, että jumiuttaa itsensä siihen kiinni. Tätä on heti ainakin yritetty kitkeä pois.
Vinkki pystyy luopumaan lelusta hyvin, mm. se kestää sen olon maassa ja luvalla sinne. Leluja voi olla myös useampi tarjolla eikä ryntää niille ilman lupaa.
Pikkupennusta saakka on yritetty tehdä ihmisen kanssa puuhailusta se juttu. Meillä on useampi koira ja aina on vaarana, että etenkin emon kanssa jäävästä pennusta tulee koiran koira. Eli leikittämisen ja pienten, lyhyiden oppia oppimaan-sessioiden kanssa Vinkki on oppinut, että tekeminen ihmisen kanssa on mukavaa ja palkitsevaa. Ainakin palkitsevaa, pentu on niin ahne, että taitaa voittaa emonsakin tässä lajissa.
En mitenkään paljoa kuljettanut Vinkkiä erilaisissa paikoissa pikkupentuna, se tuli mukaan jos johonkin mentiin. Alkuaika meni maalla korvessa, mutta nopeasti tottui autoihin, muuhun liikenteeseen yms. Uskon, että kun kulkee mukana normaalissa elämässä, niin oppii kyllä kaikkeen. Niin sen emokin teki ilman isompaa numeroa asiasta.
Olemme harjoitelleen myös rauhoittumista ja olemista hiukan. Lähinnä tallilla jokusen kerran ja hallilla. Katsoa saa muttei kiljua (mitä ei teekkään koskaan vielä ainakaan) eikä riuhtoa.
Pikkupentuna opetteli kiertämään sankoa ja juoksemaan alustalle. Seuraamaan kättä, olemaan jahtaamatta ja tosiaan menemään lelulle. Oppi vahingossa tuomaan sen takaisinkin, kiitos kahden lelun leikin. Muutama pikkupentujälkikin tehtiin.
Nyt on tehty agilityssa tarjoamalla hyppyä, siivekkeen kiertoa ja putkea toki. Juoksukontaktin alkeita, tosin myös 2o2o alkeet pohjalle myös. Pieniä radanpätkiä jos niin voi sanoa eli muutamalla esteellä hiukan ohjauksiin tulemista ja etenemistä & kääntymistä.
Osaa odottaa paikallaan, mennä maahan ja istua. Namin kanssa jumpattu kaukoja hiukan, mutta painote sanalla hiukan. Noutokapulan, niin puisen kuin metallisen, hakee ja pudottaa palkalle. Tulee luokse, treenaa sivulle tulemista sekä edestä että takakautta.
Tunnarin alkeita vähän kokeiltu.
Tehdään myös ei mihinkään lajiin tähtääviä juttuja, kunhan jumppaillaan ja leikitään.
Juoksee metsässä ja ulkona emon & sheltin kanssa.
Alla muutama video mitä onkaan tullut tehtyä, hiukan jotain.
Kommentit
Lähetä kommentti