Siirry pääsisältöön

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne.
Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa.

Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia.
Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan.

Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se pystyy keskittymään minkä sen nyt tarvitseekaan ja oppii mahdottoman nopeasti mitä siltä nyt vielä pyytääkään.

Yritän nyt pitää pienimuotoista treenipäiväkirjaa, Vinkin emolla Voltilla oli sellainen myös ensimmäisen elinvuoden +.

MITÄ NYT ONKAAN TEHTY

Ihan pikkupennusta saakka leikitetty: kahden lelun leikkiä, kuolleelle lelulle menemistä, hetken rauhoittuminen ennen lelua, leluista luopumista, lelun irroittaminen ja nopeasti myös takaisin kiinni, lelun vaihtaminen namiin ja toisinpäin.
Vinkki leikkii intensiivisesti, taistelee ja repii. Leikkiminen motivoi sitä hyvin ja se palkkautuu lelulla erinomaisesti. Hiukan siinä on nähtävissä ns. koomautumista. Ajoittain palkan odotus on sen verran suuri, että jumiuttaa itsensä siihen kiinni. Tätä on heti ainakin yritetty kitkeä pois.
Vinkki pystyy luopumaan lelusta hyvin, mm. se kestää sen olon maassa ja luvalla sinne. Leluja voi olla myös useampi tarjolla eikä ryntää niille ilman lupaa.

Pikkupennusta saakka on yritetty tehdä ihmisen kanssa puuhailusta se juttu. Meillä on useampi koira ja aina on vaarana, että etenkin emon kanssa jäävästä pennusta tulee koiran koira. Eli leikittämisen ja pienten, lyhyiden oppia oppimaan-sessioiden kanssa Vinkki on oppinut, että tekeminen ihmisen kanssa on mukavaa ja palkitsevaa. Ainakin palkitsevaa, pentu on niin ahne, että taitaa voittaa emonsakin tässä lajissa.

En mitenkään paljoa kuljettanut Vinkkiä erilaisissa paikoissa pikkupentuna, se tuli mukaan jos johonkin mentiin. Alkuaika meni maalla korvessa, mutta nopeasti tottui autoihin, muuhun liikenteeseen yms. Uskon, että kun kulkee mukana normaalissa elämässä, niin oppii kyllä kaikkeen. Niin sen emokin teki ilman isompaa numeroa asiasta.

Olemme harjoitelleen myös rauhoittumista ja olemista hiukan. Lähinnä tallilla jokusen kerran ja hallilla. Katsoa saa muttei kiljua (mitä ei teekkään koskaan vielä ainakaan) eikä riuhtoa.

Pikkupentuna opetteli kiertämään sankoa ja juoksemaan alustalle. Seuraamaan kättä, olemaan jahtaamatta ja tosiaan menemään lelulle. Oppi vahingossa tuomaan sen takaisinkin, kiitos kahden lelun leikin. Muutama pikkupentujälkikin tehtiin.

Nyt on tehty agilityssa tarjoamalla hyppyä, siivekkeen kiertoa ja putkea toki. Juoksukontaktin alkeita, tosin myös 2o2o alkeet pohjalle myös. Pieniä radanpätkiä jos niin voi sanoa eli muutamalla esteellä hiukan ohjauksiin tulemista ja etenemistä & kääntymistä.

Osaa odottaa paikallaan, mennä maahan ja istua. Namin kanssa jumpattu kaukoja hiukan, mutta painote sanalla hiukan. Noutokapulan, niin puisen kuin metallisen, hakee ja pudottaa palkalle. Tulee luokse, treenaa sivulle tulemista sekä edestä että takakautta.
Tunnarin alkeita vähän kokeiltu.

Tehdään myös ei mihinkään lajiin tähtääviä juttuja, kunhan jumppaillaan ja leikitään.
Juoksee metsässä ja ulkona emon & sheltin kanssa.

Alla muutama video mitä onkaan tullut tehtyä, hiukan jotain.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei niin mitään uutta

Päivitykset tulee harvakseltaan kun ei oikein mitään erikoista olla tehty tai opittu. Lajina edelleen lähinnä agility, joitakin tokoon viittavia juttuja kotosalla mielenvirkistykseksi. Ja jumppapalloja, sellaisia pieniä puolipalloja neljä kappaletta. Tarjoaa etutassuja niille, kysymys sitten kuuluu mitkä ovatkaan takatassut? Voin toki asetalla jalat palloille ja pysyy siinä. Mutta se ei nyt taida olla asian ydin ja tarkoitus. Jatketaan jalostamista ja harjoittelua. Agilityssa oltiin Jaakon opissa Kaarinassa OneMind Dogs Areenalla. Olihan se ihan pätevä pentu, täytyy nyt joitakin asioita miettiä ja vahvistaa. Liikkeessä ohjaukseen ja liika rytmittäminen pois. Lopputuleman Vinkki tulee jopa liian hyvin ohjauksiin ajoittain. Ei haittaa, sillä se todistettavasti myös irtoaa .... Sitä juoksari kerran viikossa noin. Tylsää hommaa sanon minä. Laskin puomin ihan alas niin saatiin vähän uutta tähänkin hommaan. Osumat aikalailla jees, paljon vielä himmaa ajatellessaan. Asia, joka kaiketi pi

päivitys

Huono pitämään treenipäiväkirjaa.... Nyt Vinkki on n.8,5kk, n.48cm korkea ja painaa 13kg. Nyt edelleen agility on ollut se juttu eli kohtahan tuo ei osaa mennä edes maahan käskystä. Ehkä me keskitytään siihen mikä on hauskaa eli aksaan. Itse lajitreeniä Vinkki tekee pari kertaa viikossa. Toisessa enemmän radan pätkiä hypyillä ja putkella, toisessa esteitä. Muuten humputtelee pitkin metsiä ja peltoja sekä viettää sohvakoiran elämää miehen kainalossa. Vinkki lukee aika hyvin ohjauksia ja yrittää ymmärtää mitä siltä halutaan. Olen tehnyt nyt lukitustreeniä ja vastaa siihen hyvin. Kuuntelemista ja sehän on niin hauskaa peliä! Esteissä on tosiaan tehnyt lankulla & osalla puomia juoksaria ja vähän olen kysmysmerkkinä ollaanko oikealla tiellä vai eikö olla. Vielä ei ole kamalasti vauhtia jos kunnolla tähtää eikä tarvitsekkaan kun kroppa ei ole valmis eli enemmän vain täsmä treenaillaan. Puomia on mennyt kokonaisena pari kertaa, koska karkasi sinne ja oli otettava luvan kanssa. Mutta

vähän treeniä

Pakkasta, kylmää, hrrr. Eli ei paljoa ole houkutellut koiria lastata autoon illaksi odottelemaan. Kuitenkin Vinkki pääsi pari kertaa hallille. Toisella kertaa vain juoksari & madallettuna babypuomi ja treenailtiin sen menemistä rentona muutamaan otteeseen & lähetystä kaukaa vinosta hakemaan puomia. Apuna kierrettävä tolppa. Ajattelee vielä kovin paljon alastuloa ja jos ei ajattele, on se osuma "herran haltuun". Näen jo kuinka onnistun tekemään mahottoman hitaan puomin.... ahdistus. Perjantaina pääsi sitten vähän ratatreeniäkin tekemään. Onhan se aika muru. Paljon on hommia ja tekemistä, mutta vielä ainakin on kovin mukavaa. Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu Helmi 23, 2018 kello 1.32 PST