Siirry pääsisältöön

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne.
Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa.

Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia.
Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan.

Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se pystyy keskittymään minkä sen nyt tarvitseekaan ja oppii mahdottoman nopeasti mitä siltä nyt vielä pyytääkään.

Yritän nyt pitää pienimuotoista treenipäiväkirjaa, Vinkin emolla Voltilla oli sellainen myös ensimmäisen elinvuoden +.

MITÄ NYT ONKAAN TEHTY

Ihan pikkupennusta saakka leikitetty: kahden lelun leikkiä, kuolleelle lelulle menemistä, hetken rauhoittuminen ennen lelua, leluista luopumista, lelun irroittaminen ja nopeasti myös takaisin kiinni, lelun vaihtaminen namiin ja toisinpäin.
Vinkki leikkii intensiivisesti, taistelee ja repii. Leikkiminen motivoi sitä hyvin ja se palkkautuu lelulla erinomaisesti. Hiukan siinä on nähtävissä ns. koomautumista. Ajoittain palkan odotus on sen verran suuri, että jumiuttaa itsensä siihen kiinni. Tätä on heti ainakin yritetty kitkeä pois.
Vinkki pystyy luopumaan lelusta hyvin, mm. se kestää sen olon maassa ja luvalla sinne. Leluja voi olla myös useampi tarjolla eikä ryntää niille ilman lupaa.

Pikkupennusta saakka on yritetty tehdä ihmisen kanssa puuhailusta se juttu. Meillä on useampi koira ja aina on vaarana, että etenkin emon kanssa jäävästä pennusta tulee koiran koira. Eli leikittämisen ja pienten, lyhyiden oppia oppimaan-sessioiden kanssa Vinkki on oppinut, että tekeminen ihmisen kanssa on mukavaa ja palkitsevaa. Ainakin palkitsevaa, pentu on niin ahne, että taitaa voittaa emonsakin tässä lajissa.

En mitenkään paljoa kuljettanut Vinkkiä erilaisissa paikoissa pikkupentuna, se tuli mukaan jos johonkin mentiin. Alkuaika meni maalla korvessa, mutta nopeasti tottui autoihin, muuhun liikenteeseen yms. Uskon, että kun kulkee mukana normaalissa elämässä, niin oppii kyllä kaikkeen. Niin sen emokin teki ilman isompaa numeroa asiasta.

Olemme harjoitelleen myös rauhoittumista ja olemista hiukan. Lähinnä tallilla jokusen kerran ja hallilla. Katsoa saa muttei kiljua (mitä ei teekkään koskaan vielä ainakaan) eikä riuhtoa.

Pikkupentuna opetteli kiertämään sankoa ja juoksemaan alustalle. Seuraamaan kättä, olemaan jahtaamatta ja tosiaan menemään lelulle. Oppi vahingossa tuomaan sen takaisinkin, kiitos kahden lelun leikin. Muutama pikkupentujälkikin tehtiin.

Nyt on tehty agilityssa tarjoamalla hyppyä, siivekkeen kiertoa ja putkea toki. Juoksukontaktin alkeita, tosin myös 2o2o alkeet pohjalle myös. Pieniä radanpätkiä jos niin voi sanoa eli muutamalla esteellä hiukan ohjauksiin tulemista ja etenemistä & kääntymistä.

Osaa odottaa paikallaan, mennä maahan ja istua. Namin kanssa jumpattu kaukoja hiukan, mutta painote sanalla hiukan. Noutokapulan, niin puisen kuin metallisen, hakee ja pudottaa palkalle. Tulee luokse, treenaa sivulle tulemista sekä edestä että takakautta.
Tunnarin alkeita vähän kokeiltu.

Tehdään myös ei mihinkään lajiin tähtääviä juttuja, kunhan jumppaillaan ja leikitään.
Juoksee metsässä ja ulkona emon & sheltin kanssa.

Alla muutama video mitä onkaan tullut tehtyä, hiukan jotain.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

viikko 43 +

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä. Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin. Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän. Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin. Sitten se ke

viikot 41-42

Viime viikolla Vinkki pääsi ensimmäisen kerran Janitan silmien alle Voltin vanavedessä. Pentu keskittyi uudessakin hallissa oikein hyvin, leikki hienosti, pussasi Janitan ja teki sen minkä osasi ja vähän enemmänkin. Janita kehui, että on mukavan oloinen pentu, tekee hyvin minun kanssa ja seuraa ohjausta, kiihdyttää nopeasti ja yrittää parhaansa eikä jahtaa eikä flänkkää. Siihen on pyritty, yhdessä tekemiseen. Muut jutut olivat plussaa, sillä en tiennyt sen osaavan niin montaa asiaa. Viime viikolla Vinkki oli myös kerran hallilla mukana, lähinnä harjoittelimme paikalla odottamista yhden hypyn takana ja muutaman kerran takaakiertoa / suoraan hyppäämistä, niiden erottelua. Tällä viikolla kotona ei olla tehty oikein mitään, koska on ollut niin kiire. Iltaruoalle parit sivulle tulemiset, nyt enemmän takakautta vanhanaikaisesti. Sen tempun Vinkki ymmärsi heti ja onhan se fyysisesti vielä paljon helpompi kuin suoraan sivulle tuleminen. Hallille on päässyt kaksi kertaa. Keskiviikkona te