Vinkki - treeniblogi

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä. Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin. Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän. Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin. Sitten se ke

Kotona olen tehnyt hiukan ihan vain perusjuttuja. Sivulle tulemista niin takakautta kuin edestä, hyvin erottelee sanan. Tähän kun sotkee mukaan vielä agilityssä käytettävän jalkojen väliin tulemisen, niin saa pienen bordercollien pää raksuttaa ja tässäkin on hyvä kuuntelutehtävä. Muutaman askeleen seuraamisia imuttaen ja helppoja käännöksiä & perusasentoa. Pomppihan se käden mukana, mutta ainakin on seuraa sitä, maailman ahnein kun on! Istuminen on ollut hankalaa, se jotenkin latistaa tunnelman. Ilme oli surkea ja lakosi helposti maahan. Nyt olen jatkanut työstämistä ajatuksesta, että istuminen on iloinen asia. Palkkaa pompusta ylöspäin. Alkaa ilme olla parempi ja ryhti siinä samalla. Käskyn kuultuaan ei enää menee naama pitkäksi ja takapuoli hidastettuna maahan vaan iloinen suorittaminen, nopea palkkaus joko namilla ylöspäin tai leluun kiinni. Hallille on päässyt pari kertaa. Ensimmäisenä päivänä lähtötilanne aiheutti koomailua. Ei pysty, ei kykene, odotusarvo tekemiselle oli

Viime viikolla Vinkki pääsi ensimmäisen kerran Janitan silmien alle Voltin vanavedessä. Pentu keskittyi uudessakin hallissa oikein hyvin, leikki hienosti, pussasi Janitan ja teki sen minkä osasi ja vähän enemmänkin. Janita kehui, että on mukavan oloinen pentu, tekee hyvin minun kanssa ja seuraa ohjausta, kiihdyttää nopeasti ja yrittää parhaansa eikä jahtaa eikä flänkkää. Siihen on pyritty, yhdessä tekemiseen. Muut jutut olivat plussaa, sillä en tiennyt sen osaavan niin montaa asiaa. Viime viikolla Vinkki oli myös kerran hallilla mukana, lähinnä harjoittelimme paikalla odottamista yhden hypyn takana ja muutaman kerran takaakiertoa / suoraan hyppäämistä, niiden erottelua. Tällä viikolla kotona ei olla tehty oikein mitään, koska on ollut niin kiire. Iltaruoalle parit sivulle tulemiset, nyt enemmän takakautta vanhanaikaisesti. Sen tempun Vinkki ymmärsi heti ja onhan se fyysisesti vielä paljon helpompi kuin suoraan sivulle tuleminen. Hallille on päässyt kaksi kertaa. Keskiviikkona te

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne. Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa. Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia. Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan. Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se p