Siirry pääsisältöön

viikko 43

Kotona olen tehnyt hiukan ihan vain perusjuttuja. Sivulle tulemista niin takakautta kuin edestä, hyvin erottelee sanan. Tähän kun sotkee mukaan vielä agilityssä käytettävän jalkojen väliin tulemisen, niin saa pienen bordercollien pää raksuttaa ja tässäkin on hyvä kuuntelutehtävä.
Muutaman askeleen seuraamisia imuttaen ja helppoja käännöksiä & perusasentoa. Pomppihan se käden mukana, mutta ainakin on seuraa sitä, maailman ahnein kun on!

Istuminen on ollut hankalaa, se jotenkin latistaa tunnelman. Ilme oli surkea ja lakosi helposti maahan. Nyt olen jatkanut työstämistä ajatuksesta, että istuminen on iloinen asia. Palkkaa pompusta ylöspäin. Alkaa ilme olla parempi ja ryhti siinä samalla. Käskyn kuultuaan ei enää menee naama pitkäksi ja takapuoli hidastettuna maahan vaan iloinen suorittaminen, nopea palkkaus joko namilla ylöspäin tai leluun kiinni.

Hallille on päässyt pari kertaa. Ensimmäisenä päivänä lähtötilanne aiheutti koomailua. Ei pysty, ei kykene, odotusarvo tekemiselle oli niin suuri. Tämä siis ilmenee hidastettuna toimintana, kuin slow motion toiminta. Paikallaan pysyy toki.
Muutamia siivekkeiden kiertoja ja esteeseen lukittamista, ei kummempaa.

Tänään sitten purettiin koomaa eli palkkailin jalkojen väliin tulemista nakilla. Nopeita vapautuksia siitä ei mihinkään. Myös nakki - odota- vapautus lelulle leikkimään (kädessä). Toimi oikein hyvin.
Muutaman iloiset istu sessiot myös.

Viikkotreeneissä on ollut mm. serpentiini ja sitä läksin työstämään helpottaen toki estekulmia niin että koira näkee ne.  Kuvassa noin se kuvio mitä teimme.
Putkeen, hyppy-takaakierto hyppy ja siitä 3 hyppyä -> putkeen.
Eniten ongelmia tuotti takaakierto hypyn hyppääminen eikä ympäri juokseminen. Sehän on koiralle hiukan vaikeassa kulmassa, helposti koirat jäivät liikkeeseen kiinni ja ohi esteen. Myös Vinkki, kovaa ja monta kertaa. Pari kertaa lelupalkka maahan ja pystyi jo suorittamaan hyvin. On se taitava!
En ole paljoa irroitellut Vinkkiä, uskon sen geeneillä irtoavuutta ja itsevarmuutta löytyvän. Enkä ollut väärässä. Pari estettä ensin palkalle ja sitten se menikin jo. Noin vain.
Olkootkin, että siihen mahtui yksi teilataan ohjaaja maahan sessio. Karkasi selän taakse ja polvitaipeisiin, en pysynyt pystyssä en.

(Instagramissa videon pätkä!)

Irtomisen vastapainoksi pari ihan vaan lähellä pysymistä ja pyörittämistä parilla esteellä pari kertaa. Ettei iskisi vauhtisokeus päälle!

Otin Vinkin vielä töiden jälkeen hetkeksi halliin. Hallin katolta tuli lumia voimalla alas, kamala ääni ja valotkin heiluivat. Koira ei ollut moksiskaan! Ihan huippua.
Se ei myöskään hommia tehdessään ota häiriötä muista koirista tai ihmisistä, mutta kun "heittää vapaalle", menee innoissaan kaikkien luo.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei niin mitään uutta

Päivitykset tulee harvakseltaan kun ei oikein mitään erikoista olla tehty tai opittu. Lajina edelleen lähinnä agility, joitakin tokoon viittavia juttuja kotosalla mielenvirkistykseksi. Ja jumppapalloja, sellaisia pieniä puolipalloja neljä kappaletta. Tarjoaa etutassuja niille, kysymys sitten kuuluu mitkä ovatkaan takatassut? Voin toki asetalla jalat palloille ja pysyy siinä. Mutta se ei nyt taida olla asian ydin ja tarkoitus. Jatketaan jalostamista ja harjoittelua. Agilityssa oltiin Jaakon opissa Kaarinassa OneMind Dogs Areenalla. Olihan se ihan pätevä pentu, täytyy nyt joitakin asioita miettiä ja vahvistaa. Liikkeessä ohjaukseen ja liika rytmittäminen pois. Lopputuleman Vinkki tulee jopa liian hyvin ohjauksiin ajoittain. Ei haittaa, sillä se todistettavasti myös irtoaa .... Sitä juoksari kerran viikossa noin. Tylsää hommaa sanon minä. Laskin puomin ihan alas niin saatiin vähän uutta tähänkin hommaan. Osumat aikalailla jees, paljon vielä himmaa ajatellessaan. Asia, joka kaiketi pi...

vähän treeniä

Pakkasta, kylmää, hrrr. Eli ei paljoa ole houkutellut koiria lastata autoon illaksi odottelemaan. Kuitenkin Vinkki pääsi pari kertaa hallille. Toisella kertaa vain juoksari & madallettuna babypuomi ja treenailtiin sen menemistä rentona muutamaan otteeseen & lähetystä kaukaa vinosta hakemaan puomia. Apuna kierrettävä tolppa. Ajattelee vielä kovin paljon alastuloa ja jos ei ajattele, on se osuma "herran haltuun". Näen jo kuinka onnistun tekemään mahottoman hitaan puomin.... ahdistus. Perjantaina pääsi sitten vähän ratatreeniäkin tekemään. Onhan se aika muru. Paljon on hommia ja tekemistä, mutta vielä ainakin on kovin mukavaa. Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu Helmi 23, 2018 kello 1.32 PST

agilityjuttuja

En saa itsestäni irti treenata tokoa, en millään. Ehkä ei ole pakko jos ei halua. Ehkä se into jostain taas nousee, ehkä. Agilityssa olemme tehneet pieniä juttuja ja jopa radan pätkää. Mukavasti kyllä seuraa ohjausta sen minkä ymmärtää ja aika paljonkin ymmärtää kyllä luontaisista jutuista. Päällejuoksut, saksalaiset yms. täytyisi jossain vaiheessa ottaa treenin alle. Olen tehnyt pari hypyllä erotteluja kierrä-hyppää edestä päin. Aika hyvin erottelee sanan ja liikkeen avulla. Kohti minua tuleminen on vaikeaa ja siitä on nyt saanut pari kertaa palkkaa, jos sen arvo nousisi eikä läksisi poispäin niin herkästi. Kontaktit ovat edelleen ajatustyön alla lopullisesta muodosta, olen temputtanut touch-pysäriä ja maton avulla juoksaria. Juoksarissa aika selkeästi ajattelee mattoa, mutta rauhaksiin vielä menee. Täytyy jossain vaiheessa laittaa puomi ihan matalaksi ja alkaa treenata kokonaisellakin. Nyt se osaa jo mennä vähän matkaa ja kääntyy. Eihän siinä vauhtiakaan tule eikä vielä tarvits...