Siirry pääsisältöön

Vähän jotain

Hiljaiselo niin blogissa kuin treenirintamalla. Ollaan me jotain tehty, mutta ei mainittavia asioita. On ollut kiire töissä ja vapaa-ajalla, koirathan siitä kärsii. Tai niiden kouluttaminen ja treenaaminen.

Vinkki on pari kertaa tehnyt juoksarin alkua, edelleen en osaa päättää tuleeko kuitenkin pysäytys puomille. Eli myös temppuna 2o2o ajettu vähitellen sisään. Temppu on mieluista, paljon namia. Ahne kun on.
Hyppyjen korkeus on noin 15cm, on hypännyt (astunut) yli muutamasta 20cm hypystä myös. Paljoa ei olla esteillä tehty, muutamia ohjauksiin tulemisia kovasta vauhdista niin että juoksen. Meinasi pientä merkkiä näkyä vauhtisokeudesta ja lievästä flänkkäämisestä & kilpaa juoksemisesta. Tätä katkaistu parilla kerralla. 
Toistaiseksi reagoi hyvin rytmittämiseen ja suhinaan. Aloin opettaa vasen/oikea erottelua, mutta oikesti enhän minä niitä kykene käyttämään. Suhina tarkoittaa jarrua ja ehkä asennan siihen jonkun käskyn "hyppää tuo este ja tule takaisin", mutta käytännössähän tämä menee ohjauksella ja sanallinen tuli on enemmän ohjaajalle, luulisin. 

Vinkki on aika vilkas tapaus, ehtii nähdä, kuulla ja reagoida suunilleen aivan kaikkeen mitä tapahtuu. Agilityssa keskittyy tekemään todella hyvin, tokossa on hiukan puutteita tässäkin. Toisaaltaan, minun ja Vinkin tokotreenit ovat säällittävän vähäisiä. Kotona hiukan jotain ja Ninalta saatiin kotiläksyjä. Niitä olemme tehneet pari kertaa.
Jos joulun aikaan ehtisi jotain kun on lomaa. Muttei kylläkään halliaikaa.... 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

viikko 43 +

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä. Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin. Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän. Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin. Sitten se ke

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne. Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa. Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia. Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan. Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se p

vähän treeniä

Pakkasta, kylmää, hrrr. Eli ei paljoa ole houkutellut koiria lastata autoon illaksi odottelemaan. Kuitenkin Vinkki pääsi pari kertaa hallille. Toisella kertaa vain juoksari & madallettuna babypuomi ja treenailtiin sen menemistä rentona muutamaan otteeseen & lähetystä kaukaa vinosta hakemaan puomia. Apuna kierrettävä tolppa. Ajattelee vielä kovin paljon alastuloa ja jos ei ajattele, on se osuma "herran haltuun". Näen jo kuinka onnistun tekemään mahottoman hitaan puomin.... ahdistus. Perjantaina pääsi sitten vähän ratatreeniäkin tekemään. Onhan se aika muru. Paljon on hommia ja tekemistä, mutta vielä ainakin on kovin mukavaa. Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu Helmi 23, 2018 kello 1.32 PST