Siirry pääsisältöön

Päivitys

Olevinaan mitään ei tehdä eli ei ole mitään kirjoittamista. Mutta ollaanhan me, olohuonetreenejä.

Jouluna emme käyneet hallilla kuin kerran hetken treenaamassa lähinnä häiriön kestoa. Se olen minä eikä se kaikki muut. Ei muut ihmiset eikä esteet eikä haukkuvat koirat.
Olohuoneessa perusasentoa, askeleen tai kahden seuraamista, käännöksiä. Ettei hypitä vaan pysytään suunilleen maantasalla ellei muuta pyydetä.
Kerran otin myös noutokapulan pitoa noston kautta ja sitten myös tarjoamisen. Annetaan tästä yritteliäisyydestä 10p. ja papukaija merkki. Hiukan vilkkaan pennun tekeminen oli vahvasti plussalla!

Pääsimme me myös Jaakon treeneihin kuokkimaan ja ihan jees pentu, oli kommentti. Jees pentu teki suunilleen mitä pyydettiin jos se osasi. Ellei osannut, niin vähän autettiin niin se osasi.

Tällä viikolla alkoi työt ja koirat pääsivät hallille. Vinkki tiistaina teki lähinnä sileällä hommia. Perusasentoa, seuraamista, noutokapulan pitoa ja myös itse noutoa vauhdista.

Torstaina Vinkki pääsi isojen tyttöjen treeniin OneMind Dogs Areenalle Jaakon silmän alle.
Vahvistimme välistävetoa. Teimme ensimmäisen kerran alkuun verkon avulla takaakiertoa persjättöä. Onnistuimme hienosti tekemään radanpätkän, jossa oli sentään jo 8 estettä ja välistäveto, takaakierto-persjättö (ilman verkkoa!), pieni vekkaus, poikkari ja toinen perään laukanvaihdon kera putkeen.
Pääsimme jatkamaan kohtaan, jossa "ei kukaan ole onnistunut leikkauksella" (paitsi Voltti!) eli jätin puomin päähän odottamaan (ei tee puomia), kutsuin muurin takaa, hyppy takaa ja lievä päällejuoksu ja pituus, siitä leikkauksella putkeen. Onnistui. Ja onnistui hienosti!
Sitten onnistui myös niin että valssasin takaakierron jälkeen.
Pelasimme pituudelta leikkauksen kanssa eteen putkeen (löysä leikkaus) ja tiukka leikkaus 90° hypylle. Aina oikein.
Jaakko käski ostaa Vinkille tuplahampparin. On nyt hyvä yhdistelmä vauhtia, ohjauksiin tulemista, hieno estefokus, käyttää hyvin itseään. Kysyin miten jatketaan ja voidaan jatkaa tasan niin kuin tähänkin saakka. Ei huomautettavaa.

Perjantaina oli luppoaikaa ja koirat mukana eli Vinkki sai tehdä juoksaria pitkästä aikaa. Eli ensin mattoa maassa, sitten kontaktilla niin että käy täppäämässä tassut siinä ja sitten vähän matkaa alastuloa. Harmitti oikein etten ymmärtänyt videoida!
Keinun paukattamista maahan, se on niin siistiä Vinkistä! Siis keinu hiukan ilmassa ja hyppää siihen alastulolle.

Olen pitänyt aika jöötä ettei millekkään esteelle mennä omin luvin vaikka hallissa saisi rallatella. Ettei vaan tapahtuisi kontakteille karkaamista, etenkin keinulle. Onneksi on kiltti tyttö ja haluaa ainakin yrittää tehdä oikein.

Olen nyt toistaiseksi vahvistanut että juoksaria, että pysäriä. Koska Vinkkikin kuuntelee, niin uskoisin sen onnistuvan. Myöhemmin voi sitten muuttaa kokonaan jommaksi kummaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

viikko 43 +

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä. Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin. Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän. Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin. Sitten se ke

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne. Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa. Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia. Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan. Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se p

vähän treeniä

Pakkasta, kylmää, hrrr. Eli ei paljoa ole houkutellut koiria lastata autoon illaksi odottelemaan. Kuitenkin Vinkki pääsi pari kertaa hallille. Toisella kertaa vain juoksari & madallettuna babypuomi ja treenailtiin sen menemistä rentona muutamaan otteeseen & lähetystä kaukaa vinosta hakemaan puomia. Apuna kierrettävä tolppa. Ajattelee vielä kovin paljon alastuloa ja jos ei ajattele, on se osuma "herran haltuun". Näen jo kuinka onnistun tekemään mahottoman hitaan puomin.... ahdistus. Perjantaina pääsi sitten vähän ratatreeniäkin tekemään. Onhan se aika muru. Paljon on hommia ja tekemistä, mutta vielä ainakin on kovin mukavaa. Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu Helmi 23, 2018 kello 1.32 PST