Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä.
Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin.
Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän.
Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin.
Sitten se keinu. Minä opetan jo pennun menemään keinun päähän. Siis keinu on ylös tuettu/pidetään ylhäällä, ei pentu ole fyysisesti valmis kestämään keinun aiheuttamaa liikettä vauhdilla alas. Nostan pennun pois sieltä päästä.
Tavoitteena on että koira menisi mielellään, rentona päähän ja tietenkin vauhdilla. Pennun kanssa vauhtia ei saa vaan korostaa, ei vielä ole kehon hallinta riittävä. Paljon palkkaa päähän, malttaa odottaa siellä rauhassa kunnes nostetaan alas.
Hiukan voi myös liikuttaa keinua, tottuu liikkeeseen eikä pelkää sitä. Keinua voi myös pamautella alas koiran ollessa vieressä, tottuu myös ääneen.
Nämä kaikki on tehty Vinkin kanssa ja parilla toistolla se meneekin keinulle innokkaana päähän makaamaan, malttaa olla rauhassa syöden nameja. Ei myöskään reagoi liikkeeseen (pientä heijaamista) eikä ääneen (vieressä leikkimässä).
Olen ajatellut, että nyt keinu saa jäädä odottamaan pitkäksi aikaa, pohjaa on tehty. Vinkki päätti toisin, se ikäväkyllä pääsi eilen tekemään omatoimisen keinun kokonaisena. Kuulimme vain kauhean rämäytyksen ja häntää heiluttavan koiran. Kuinka paljon soimasinkaan itseäni, se keinu oli sitten siinä....
Pakko oli siis ottaa keinu treeni uudestaan, epäilin ettei tuli sinne kovin mielellään. Mitä vielä, innokkaana ja rentona päähän saakka, vieläpä malttaen tosi hyvin.
Nyt siis keinun eteen, ja puominkin, on joka kerta laitettava este ettei vaan pääse sinne. Tottakai voi myös miettiä joskos se koira olisi hallinnassa kokoajan hallilla. Mutta kun ei ole, itselläni on huono tapa päästää koirat vapaana kentälle kun rakennan rataa, vaihdan korkeuksia jne. koska omat koirat, myös jo Vinkki, tulevat kyllä hommiin hienosti kun on sen aika.
Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin.
Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän.
Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin.
Sitten se keinu. Minä opetan jo pennun menemään keinun päähän. Siis keinu on ylös tuettu/pidetään ylhäällä, ei pentu ole fyysisesti valmis kestämään keinun aiheuttamaa liikettä vauhdilla alas. Nostan pennun pois sieltä päästä.
Tavoitteena on että koira menisi mielellään, rentona päähän ja tietenkin vauhdilla. Pennun kanssa vauhtia ei saa vaan korostaa, ei vielä ole kehon hallinta riittävä. Paljon palkkaa päähän, malttaa odottaa siellä rauhassa kunnes nostetaan alas.
Hiukan voi myös liikuttaa keinua, tottuu liikkeeseen eikä pelkää sitä. Keinua voi myös pamautella alas koiran ollessa vieressä, tottuu myös ääneen.
Nämä kaikki on tehty Vinkin kanssa ja parilla toistolla se meneekin keinulle innokkaana päähän makaamaan, malttaa olla rauhassa syöden nameja. Ei myöskään reagoi liikkeeseen (pientä heijaamista) eikä ääneen (vieressä leikkimässä).
Olen ajatellut, että nyt keinu saa jäädä odottamaan pitkäksi aikaa, pohjaa on tehty. Vinkki päätti toisin, se ikäväkyllä pääsi eilen tekemään omatoimisen keinun kokonaisena. Kuulimme vain kauhean rämäytyksen ja häntää heiluttavan koiran. Kuinka paljon soimasinkaan itseäni, se keinu oli sitten siinä....
Pakko oli siis ottaa keinu treeni uudestaan, epäilin ettei tuli sinne kovin mielellään. Mitä vielä, innokkaana ja rentona päähän saakka, vieläpä malttaen tosi hyvin.
Nyt siis keinun eteen, ja puominkin, on joka kerta laitettava este ettei vaan pääse sinne. Tottakai voi myös miettiä joskos se koira olisi hallinnassa kokoajan hallilla. Mutta kun ei ole, itselläni on huono tapa päästää koirat vapaana kentälle kun rakennan rataa, vaihdan korkeuksia jne. koska omat koirat, myös jo Vinkki, tulevat kyllä hommiin hienosti kun on sen aika.
Kommentit
Lähetä kommentti