Siirry pääsisältöön

viikko 43 +

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä.

Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin.

Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän.
Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin.

Sitten se keinu. Minä opetan jo pennun menemään keinun päähän. Siis keinu on ylös tuettu/pidetään ylhäällä, ei pentu ole fyysisesti valmis kestämään keinun aiheuttamaa liikettä vauhdilla alas. Nostan pennun pois sieltä päästä.
Tavoitteena on että koira menisi mielellään, rentona päähän ja tietenkin vauhdilla. Pennun kanssa vauhtia ei saa vaan korostaa, ei vielä ole kehon hallinta riittävä. Paljon palkkaa päähän, malttaa odottaa siellä rauhassa kunnes nostetaan alas.
Hiukan voi myös liikuttaa keinua, tottuu liikkeeseen eikä pelkää sitä. Keinua voi myös pamautella alas koiran ollessa vieressä, tottuu myös ääneen.
Nämä kaikki on tehty Vinkin kanssa ja parilla toistolla se meneekin keinulle innokkaana päähän makaamaan, malttaa olla rauhassa syöden nameja. Ei myöskään reagoi liikkeeseen (pientä heijaamista) eikä ääneen (vieressä leikkimässä).
Olen ajatellut, että nyt keinu saa jäädä odottamaan pitkäksi aikaa, pohjaa on tehty. Vinkki päätti toisin, se ikäväkyllä pääsi eilen tekemään omatoimisen keinun kokonaisena. Kuulimme vain kauhean rämäytyksen ja häntää heiluttavan koiran. Kuinka paljon soimasinkaan itseäni, se keinu oli sitten siinä....
Pakko oli siis ottaa keinu treeni uudestaan, epäilin ettei tuli sinne kovin mielellään. Mitä vielä, innokkaana ja rentona päähän saakka, vieläpä malttaen tosi hyvin.
Nyt siis keinun eteen, ja puominkin, on joka kerta laitettava este ettei vaan pääse sinne. Tottakai voi myös miettiä joskos se koira olisi hallinnassa kokoajan hallilla. Mutta kun ei ole, itselläni on huono tapa päästää koirat vapaana kentälle kun rakennan rataa, vaihdan korkeuksia jne. koska omat koirat, myös jo Vinkki, tulevat kyllä hommiin hienosti kun on sen aika.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne. Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa. Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia. Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan. Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se p

viikot 41-42

Viime viikolla Vinkki pääsi ensimmäisen kerran Janitan silmien alle Voltin vanavedessä. Pentu keskittyi uudessakin hallissa oikein hyvin, leikki hienosti, pussasi Janitan ja teki sen minkä osasi ja vähän enemmänkin. Janita kehui, että on mukavan oloinen pentu, tekee hyvin minun kanssa ja seuraa ohjausta, kiihdyttää nopeasti ja yrittää parhaansa eikä jahtaa eikä flänkkää. Siihen on pyritty, yhdessä tekemiseen. Muut jutut olivat plussaa, sillä en tiennyt sen osaavan niin montaa asiaa. Viime viikolla Vinkki oli myös kerran hallilla mukana, lähinnä harjoittelimme paikalla odottamista yhden hypyn takana ja muutaman kerran takaakiertoa / suoraan hyppäämistä, niiden erottelua. Tällä viikolla kotona ei olla tehty oikein mitään, koska on ollut niin kiire. Iltaruoalle parit sivulle tulemiset, nyt enemmän takakautta vanhanaikaisesti. Sen tempun Vinkki ymmärsi heti ja onhan se fyysisesti vielä paljon helpompi kuin suoraan sivulle tuleminen. Hallille on päässyt kaksi kertaa. Keskiviikkona te