Siirry pääsisältöön

agilityjuttuja

En saa itsestäni irti treenata tokoa, en millään. Ehkä ei ole pakko jos ei halua. Ehkä se into jostain taas nousee, ehkä.

Agilityssa olemme tehneet pieniä juttuja ja jopa radan pätkää. Mukavasti kyllä seuraa ohjausta sen minkä ymmärtää ja aika paljonkin ymmärtää kyllä luontaisista jutuista. Päällejuoksut, saksalaiset yms. täytyisi jossain vaiheessa ottaa treenin alle.

Olen tehnyt pari hypyllä erotteluja kierrä-hyppää edestä päin. Aika hyvin erottelee sanan ja liikkeen avulla.
Kohti minua tuleminen on vaikeaa ja siitä on nyt saanut pari kertaa palkkaa, jos sen arvo nousisi eikä läksisi poispäin niin herkästi.
Kontaktit ovat edelleen ajatustyön alla lopullisesta muodosta, olen temputtanut touch-pysäriä ja maton avulla juoksaria. Juoksarissa aika selkeästi ajattelee mattoa, mutta rauhaksiin vielä menee. Täytyy jossain vaiheessa laittaa puomi ihan matalaksi ja alkaa treenata kokonaisellakin. Nyt se osaa jo mennä vähän matkaa ja kääntyy. Eihän siinä vauhtiakaan tule eikä vielä tarvitsekkaan.
Putkesta takaisin päin kääntymistä tein verkkojen avulla yksi päivä. Oppiko vaiko eikö, siinä on vielä kysymysmerkki.

Vinkki kyllä yrittää ymmärtää ja tekee kokoajan parhaansa, on kovin kiltti tyttö ja kohtuullisen rivakastikin kulkee. Ihanasti palkkautuu niin lelulla kuin namilla, osaa luopua hyvin molemmista ja kestää hyvin, että lelu on kädessä kokoajan.

Treenipätkiä on Instagramissa muiden juttujen seassa, löytää #pentujuttuja tai #littlestepsbordercolliet


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

viikko 43 +

Eilen perjantaina pääsi kuin pääsikin hetkeksi halliin rallattelemaan veljensä kanssa. Periaatteessa en anna koskaan pentujen leikkiä "työpaikalla", mutta näiden kohdalla teimme nyt poikkeuksen. Molemmat kun suhtautuvat itse tekemiseen nyt jo asiaan kuuluvalla keskittymisellä ja pystyivät tuosta rallattelu moodista siirtymään ns. työmoodiin silmän räpäytyksessä. Olen ajatellut jos kuitenkin opettaisi suuntakäskyt. Tuskin ikinä radalla opin niitä käyttämään eikä ne mene edelle ohjaamisen, mutta ei niistä haittaakaan ole. Koen ne hyvinä ohjausta tukevina käskyinä, temppuina temppujen joukossa. Jos ja kun sitä tokoileekiin, tarvitseehan niitä siinäkin. Aloitin niin että koira jalkojen väliin, palkka hypyn vasemmalle puolelle. Lähetin käskyllä "vasen" palkalle esteen yli. Muutamia toistoja vasemmalle ja pari oikealle. Jätettiin nyt asia hautomaan niin omaan kuin koiran päähän. Toisaaltaan riittäisi ehkä käsky, jossa koira kääntyy aina ohjaajaan päin. Sitten se ke

Alku

Vinkki syntyi meillä ja aika pian oli melko selvää, että se myös jää meille. Se oli rasittava pentu, tuli yli laitojen ensimmäisenä ja piti eniten ääntä. Myöhemmin myös rökitti sisaruksiaan, taisteli hienosti ja oli tajuttoman ahne. Viikkojen vieriessä se myös reagoi hiukan ääniin, mutta palautui heti ja tottui samantien.  Vinkki ei ollut myöskään se rohkein pentu, mutta piti huolen kaikkien aina huomaavan sen ensimmäisenä. Kaikki reaktiot olivat aina hiukan enemmän kuin muilla, hyvässä ja huonossa. Miksi se siis jäi kotiin eikä joku niistä 3 muusta nartusta, jotka olivat ehkä hiukan tasapainoisempia. Jos näin voi sanoa.... Tai tasaisempia. Just siksi. Muut ansaitsivat saada ne ns. helpomman oloiset pennut ja minä selviäisin kyllä tuon kiljuvan kuumakallen kanssa. Minun tavoitteet eivät ole PK-lajeissa eikä edes tokossa (toki siitä nyt valio tulee!). Agilityssa menee kyllä ja kotitavoille saan sen helposti oppimaan. Nyt Vinkki on n. 5 kuukautta. Se ei kilju. Se ei kuumu yli. Se p

vähän treeniä

Pakkasta, kylmää, hrrr. Eli ei paljoa ole houkutellut koiria lastata autoon illaksi odottelemaan. Kuitenkin Vinkki pääsi pari kertaa hallille. Toisella kertaa vain juoksari & madallettuna babypuomi ja treenailtiin sen menemistä rentona muutamaan otteeseen & lähetystä kaukaa vinosta hakemaan puomia. Apuna kierrettävä tolppa. Ajattelee vielä kovin paljon alastuloa ja jos ei ajattele, on se osuma "herran haltuun". Näen jo kuinka onnistun tekemään mahottoman hitaan puomin.... ahdistus. Perjantaina pääsi sitten vähän ratatreeniäkin tekemään. Onhan se aika muru. Paljon on hommia ja tekemistä, mutta vielä ainakin on kovin mukavaa. Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu Helmi 23, 2018 kello 1.32 PST